Blogi

24.03.2023

Kulttuuria, kulttuuria - kenelle ja miksi?

Erään suuren puolueen puheenjohtaja kohautti muutama päivä sitten toteamalla, että kulttuuri on luksuspalvelu. Tämä on luonnollisesti herättänyt tunteita suuntaan ja toiseen. Näen itse tässä todella paljon hämmentävää ajattelua. Kulttuuri näyttäytyy kuitenkin todella typistettynä ajatuksena, jos se ahdetaan tuollaisiin raameihin.

Kulttuuri on hyvinkin laaja käsite. Unescon julistuksessa kulttuuri tarkoittaa laajassa merkityksessä kaikkea sitä, mitä ihmisyhteisöt siirtävät jälkeläisilleen: tiedot, taidot, tavat, arvot, normit, tiede, taide, elinkeinot, urheilu, uskonnot, katsomukset, valtarakenteet ja paljon muuta.

Uskoisin kuitenkin, että kyseinen puheenjohtaja viittasi kulttuurilla luksuspalveluna teattereihin, kalliisiin taidenäyttelyihin, oopperaan ja muihin vastaaviin ”kulttuuripalveluihin”. On varmasti totta, että näiden palvelujen tuottaminen on veronmaksajille kallista. Mutta jos mietimme, mikä niiden hyöty on laajemmassa mittakaavassa ja arkeen tuotuna vaikkapa ihmisten mielenterveyden kannalta, on se jotain korvaamatonta. Mielenterveyspalvelut maksavat yhteiskunnalle vuosittain miljardeja ja tiedekin todistaa, että musiikki, kaikki käsityötaide, liikunta, kirjallisuus jne ovat yksi tehokkaista keinoista ehkäistä mielenterveysongelmia. Eli jos rahaksi halutaan tämänkaltaisen kulttuurin arvo muuttaa, on se tehtävissä. Se arvo, jota ei voi rahalla laskea, on sitten jotain täysin mittaamatonta. Ja kun illalla laitan elokuvamusiikin helmiä pauhaamaan YouTubesta, koen todella saavani luksusta, mutta ainakin kaikille suomalaisille taloudellisesti tavoitettavissa olevaa luksusta.

*                 *                        *                        *                        *                        *                   *                        *

Taito- ja taideaineet puhututtavat koulumaailmassa säännöllisesti. Monenlaisia argumentteja heitellään suunnasta toiseen – puolesta ja vastaan. Itse olen hyvinkin tiedeuskovainen, akateemisesti orientoitunut ihminen, mutta kovasti liputan taito- ja taideaineiden puolesta. Niiden merkitys on paljon enemmän kuin se tärkeä mielenterveyttä, kaveritaitoja, empatiakykyä ja motoriikkaa vahvistava merkitys. Tiedemaailma kaipaa luovuutta ja juuri nämä aineet ovat  omiaan sitä kehittämään. Harvassa ovat enää ne työt, joissa luovuudesta ei olisi hyötyä. Terveydenhuollossa, opetusalalla ja kaikissa ihmissuhdetöissä tulee tilanteita, joissa on hetkessä keksittävä luovia ratkaisuja. Kaikki suunnittelu- ja kehitystyö vaatii ajattelun vapaata kulkemista. Asiakaspalvelussa tulee jatkuvasti vastaan tilanteita, joita ei manuaalista pysty tarkistamaan vaan vaaditaan nokkeluutta tilanteen ratkaisemiseksi. Nämä siis muutamia mainitakseni.

Koulun taito- ja taideaineopetus ei tähtääkään siihen, että nuorista sukeutuisi taiteilijoita vaan nimenomaan luovia, ongelmanratkaisukykyisiä, pitkäjänteisiä, empaattisia, motorisesti taitavia ja mielenterveydeltään vahvoja aikuisia. Ja tätä on tärkeää toteuttaa kouluissa, koska kaikki lapset ja nuoret eivät taito- ja taidemaailmaan pääse kodin kautta tutustumaan. Ja tämä, jos mikä, on taloudellisessa mielessä aivan huikean hieno ja järkevä sijoitus yhteiskunnalta.