Blogi

17.02.2023

Tervettä taloutta

Suomen talous puhuttaa, pelottaa, suututtaa ja huolestuttaa vaalikentillä. Lähes poikkeuksetta kansalaiset näkevät talouden vakauttamisen ja tervehdyttämisen uuden eduskunnan yhtenä tärkeimmistä tehtävistä.

Miten tähän tilanteeseen on ajauduttu? Synninpäästöä tuskin voi antaa nykyistä hallitusta edeltäneillekään hallituksille. Yhteistyössä homma on päästetty luisumaan käsistä. Kipeiden päätösten tekeminen on vaikeaa ja lienee helppo ajatella, että hoitakoot seuraavat tämän. Siirretään vastuuta eikä haluta ottaa riskiä, että joku ei ehkä näistä kiristyksistä tykkää ja vanha totuus tietysti on, että saavutetuista eduista karsiminen sattuu ja suututtaa. Poliitikko elää kansan suosiosta, joten kansaa ei haluta suututtaa.

Nykyhallituksella on ollut todella vaikea kausi – haastetta haasteen perään ja epävakautta sekä yllätyksiäkin. Korona tuli varmasti aidosti yllätyksenä, vaikka toki vastuullisella valtiolla on ollut – tai ainakin olisi pitänyt olla - valmiina suunnitelmat myös globaalin pandemian varalle. Venäjän hyökkäys Ukrainaan ei olisi pitänyt olla niin iso yllätys, koska tilanne on kytenyt jo lähes 10 vuotta ja perustukset kyhätty jo paljon aikaisemmin. Toisaalta, pitkällä tähtäimellähän Suomessa on tehty hyviä ratkaisuja esimerkiksi energian kannalta, koska on pyritty fossiilisista eroon ja panostettu uusiutuvaan energiaan – emme olleet sodan alkaessa lainkaan yhtä riippuvaisia Venäjän fossiilisesta energiasta kuin monet muut maat. Vihreä siirtymä on siis osoittanut tässä tilanteessa voimaansa.

Nykyhallituksen heikkous on ollut se, että asioihin on reagoitu vasta sitten, kun somessa on alkanut kohista tai tilanne on jo muuten täysillä päällä. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat sähkötuet, jotka tehtiin hätäisesti ja siitä syystä kohdistaminen epäonnistui pahasti ainakin osittain. Jos toimeen hintakaton saamiseksi olisi ryhdytty heti Venäjän hyökkäyksen jälkeen, olisi saatu tuet kohdistettua oikein ja kustannukset pidettyä kurissa. SDP:n edustaja perusteli joulukuussa ajankohtaisohjelmassa toimien myöhäistä aloittamista sillä, että ei olisi mitenkään voitu aiemmin tietää, että sähkön hinta nousee niin korkeaksi – noh, itse normikansalaisena osasin kyllä katsoa sähköfutuurien hintoja jo elokuussa ja todeta, että hurjalta näyttää.

Vaalikoneet esittävät usein veronkorotukset tai palveluista leikkaamisen vastakkain ja ainoiksi vaihtoehdoiksi hallita taloutta. Voi olla, että näistä joudutaan tekemään molempia. Siltikin ajattelen, että ensisijaisesti meidän tulisi pyrkiä miettimään, mistä rahaa voitaisiin säästää tärkeiden palvelujen siitä kärsimättä tai mistä voisimme ehkä saada rahaa lisää. Yle uutisoi jokunen aika sitten, että terveydenhuollossa teetetään paljon turhia tutkimuksia – tämänkaltaisiin asioihin tulee puuttua ja miettiä vaikuttavuutta. Samaten tulee pohtia prosesseja ja mielestäni jokaista työnkuvaa tulee voida tarkastella kriittisesti ja miettiä, minkälaista lisäarvoa se tuo veronmaksajalle – vai tuoko mitään. Palveluiden tarjoamisessa tarvitsemme vahvan julkisen sektorin, yksityisen sektorin sekä järjestöjen yhteistyötä – ei vastakkainasettelua. Julkinen puoli määrittelee, mitä tarvitaan ja millä ehdoilla sekä valvoo kaikkien toimijoiden tekemistä samoilla kriteereillä. 

Peruskoulussa kaikki ei ole niin hyvin kuin voisi olla. En ole täysin vakuuttunut, onko raha tähänkään ainoa oikea ratkaisu. Resurssien kohdentamista voitaisiin miettiä uudestaan ja laittaa panoksia siihen perustyöhön – varmistaa se, että peruskoulussa opitaan perustaidot. Jättää aikaa ja tilaa toistoille ja vaikkapa erilaisilla ryhmittelyillä mahdollistaa erilaisten oppijoiden eteneminen. Meidän tulee myös pitää huoli siitä, että meillä on huipputasoista tutkimusta, jota kautta saamme rahavirtoja Suomeen päin. Tämä väistämättä vaatii resursseja, mutta tutkimukseen panostetut eurot tulevat parhaassa tapauksessa moninkertaisina takaisin. Ilman huippututkimusta innovaatiotoiminta näivettyy ja se vaikuttaa tuotekehitykseen ja sitä kautta vientiin. Energia-ala voi olla Suomelle tulevaisuudessa huikea menestystarina, jos nyt mahdollistetaan sen huippuunsa virittäminen, markkinointi, kehittäminen ja kehittyminen. 

Talous on siis saatava kuntoon ja askelmerkit siihen on piirrettävä niin nopeasti kuin mahdollista. Tehdyistä virheistä pitää oppia, mutta niihin ei saa jäädä vellomaan, koska sillä tavoin emme pääse eteenpäin. Itselläni ei ole mitään keinoa, millä talous saataisiin kuntoon hetkessä enkä edes koeta valehdella ihmisille siitä, ettei kipeitäkin päätöksiä jouduttaisi tekemään. Jonkun saavutetut edut tulevat takuulla kärsimään ja se tulee tuntumaan epäreilulta. Nyt on pakko nähdä suuri kuva ja meidän kokonaishyötymme – koska jos nyt ei toimita hallitusti, saattaa edessä olla hyvinvointivaltion romahdus ja silloin kärsijöinä ovat todella rajusti nimenomaan heikompiosaiset.